Hey you. [Sovittu]

Jensen kurtisti hieman kulmiaan, kun hänen mahansa alkoi maukua jo ääneenkin. Tuo nousi seisomaan ja kipitteli keittiöön etsimään omia ruokiaan, jotka oli tunkenut samaan kassiin Danielin kanssa. Kivennäisvesipullon tuo löysi jääkaapista, alkaen sen jälkeen haravoida katseellaan salaattia jonka oli ostanut.
" Haluan salaattini ", Jensen inisi itsekseen ja etsi muovista rasiaa katseellaan, josta näkyisi eri kasvisten värejä.

Daniel katseli naureskellen toisen tekemisiä sohvalta.
"Jääkaapissa, rakas", loppua kohden pienemmän ääni oli hiipunut. Hän epäröi käyttää tuota sanaa. Hiljaa poika nousi sohvalta ja haki viimeisen tyhjän nuottipaperin rästäten siihen nuotteja. Hänen ei tarvinnut käyttää kitaraansa, koska hän tiesi mitä teki.

Jensen siirteli hetken tavaroita kunnes päästi älähdysmäisen äänen kun löysi salaattinsa. Tuo sulki jääkaapin oven ja katsoi muovihaarukkaa. Tuo hymähti ja tepasteli olohuoneeseen, istuen lattialle sohvan eteen. Tuo repi muovin rasian ympäriltä ja rytisteli rasian vierelle. Mies tökki sisältöä hetken muovihaarukalla kuin varmistaen, ettei siellä ollut mitään ylimääräistä. Tuo tökkäisi haarukan salaattiin ja vei sen jälkeen haarukan suuhunsa. Mies hymyili tyytyväisenä ja hymisi pienesti, tuijottaen toisen touhuja.

Poika oli tyytyväinen lopputulokseen ja huomasi, että toinen oli löytänyt etsimänsä, ei Dani ollut edes havahtunut salaatin ääneen. Daniel haki akustisenkitaransa, saman kuin aiemmin päivällä. Oli hänellä sähköinenkin kitara. Hän kävi nuotit läpi muutamaan kertaan, kunnes soitti. Rauhallista näppäilyä Ja lopulta sointuja rauhallisessa rytmissä.

Jensen käänsi katseensa lattiasta Danielin perään, kun tuo nousi. Jensen laski katseensa takaisin lattiaan, kun toinen hakikin vain kitaransa. Tuo jäi sivukorvalla kuuntelemaan toisen soittoa ja söi samalla hieman laiskan pulskeaan tahtiin. Jensen tuijotteli lähinnä lattiaa ajatuksissaan, tiedostamattaan edes että mitä oikeastaan ajattelikaan.

Daniel sai soittonsa loppuun ja laski kitaran sohvalle laskettuen itse siitä lattialle toisen viereen nuotit kädessään.
"Sinulle..." poika mumisi ja ojensi paperia toiselle punastellen.

Jensen havahtui Danielin puheeseen ja käänsi katseensa toista kohti. Jensen otti paperin ja katseli hetken nuotteja. Tuo vain istui hetken aloillaan, kunnes alkoi hyräillä nuotteja tahdissa, seuraten niitä katseellaan. Tuo hymyili lopulta ja käänsi katseensa paperista Danieliin.
" Se on kaunis ", tuo totesi hymyillen.

Daniel nojasi toiseen kevyesti ja oli sulkenut silmänsä, kun kuuli hyräilyä. Silmänsä hän avasi, kun kuuli toisen hiljenevän hetkeksi.
"Ole hyvä", poika vastasi ja suukotti toisen poskea hymyillen. Arasti. Hän luultavasti arastelisi vielä pitkän aikaa, mutta kai Jensen ymmärsi sen...

Jensen hymyili pienesti ja laski paperin vierelleen, kääntyen takaisin kohti ruokaansa. Tuo tuijotteli paperia ja jatkoi tyytyväisenä syömistään, avaten lopulta kivennäisvesipullonsakin.
" Aiommeko tehdä jotain vielä tänään ? " Jensen kysyi ja asetteli huppunsa uudelleen päähänsä.

Daniel oli jälleen sulkenut silmänäsä, mutta ne avautuivat, kun hän kuuli kiennäisveden sihahduksen, kun se avautui.
"En tiedä, pitäisikö meidän?" liilahiuksinen kysyi ja jatkoi nojaamistaan toiseen.
"Jos vaikka kävisimme huomenna katsomassa niitä nuottipapereita ja lemmieläinkauppaa... Haluan sen kanin..." pienempi naurahti hieman lapsellisestikin. pitihän hänellä nt seuraa olla, kun Jensen ei olisi hänen luona.

Jensen kohautti olkiaan.
" En teidä, kunhan kysyin ", Jensen totesi hiljaa ja katseli saalatin loppuaan. Tuo huomasi olevansa yhä nälkäinen, vaikka olikin saanut ruokaa. Mies huokaisi ja laski muovin rasian viereltä rasiaan. Jensen laski päänsä sohvalle ja katsoi Danielia.
" Minä haluaisin fretin tai rotan ", mies mutisi.

Pienempi kuunteli toista ja vaihtoi asentoaan asettaen päänsä toisen syliin.
"Rotat on kivoja, mutta ne vaativat tekemistä ja ison häkin, kuten frettikin... Eikä asuntoni ole fretin tai rotan kestävä..." Daniel naurahti. Toki hän tiesi mitä kani tarvitsi, mutta olihan se kuitenkin helpompi mitä juuri fretti ja rotta... Ne kaipasivat kuulemma ihan hirvittävästi aktiviteettejä ja muuta tekemistä. Kani pärjäsi vapaana hyvin ja jos sen kanssa leikki hetken aikaa tai antoi jotain herkkupalloja...

Jensen huokaisi.
" Tiedän ", tuo sanoi lähes ääneti. Toisaalta Jensen olisi halunnut myös koiran tai kissan, mutta oli luopunut ajatuksesta, koska hänelle sanottiin aina ettei hän kuitenkaan saisi mitään eläintä kasvatettua. Jensen laski kätensä silmiensä päälle ja venytteli laiskasti.

"Joskus pienempänä halusin koiran, muttemme voineet ottaa sitä kerrostaloon ja veljeni oli allerginen..." Daniel totesi alhaalta hiljaa ja katsoi toista alaviistosta hymyillen kurkottaen samalla kättään silittääkseen toisen poskea hellästi. Poika oli joskus epäillyt, ettei hän osaisi olla hellä kaiken kokemansa jälkeen, mutta näköjään hän osasi sittenkin.

Jensen laski toisen kätensä Danielin käden päälle ja painoi pienen suukon toisen sormille.
" Koirakin olisi kiva ", Jensen totesi huokaisten. Toisaalta hän ei tiennyt, miten saisi työpäivinään. Varsinkaan jos hankkisi pennun.

Daniel hymyili toiselle ja haukotteli. Hän oli yhä hieman uupunut aiemasta toiminnasta. Oli se hetken ollutkin poissa, mutta nyt kun vain oli niin väsymys hiipi raajoihin.
"Kissatkin on... Oikeastaan kaikki eläimet paitsi hämähäkit..." liilahiuksinen totesi ja tarttui Jensenin käteen painaen sen rintakehäänsä vasten.

Jensen nosti päänsä pois sohvalta ja vei katseensa Danieliin.
" Kissa ... Voisi olla myös ihan kiva ", Jensen mutisi ja liikutteli sormiaan koukkuun ja suoraksi Danielin rintakehällä. Toisaalta Jensen ei ollut koskaan tykännyt kissoista erityisemmin. Jensen kumartui Danielin vatsaa kohti ja siirsi tuon paitaa, painaen päänsä toisen vatsalle.

Daniel säpsähti pienesti, kun toinen nosti hänen paitaansa ja laski päänsä vatsan päälle. Lattia oli hieman viileä hänen selkänsä alla, kun nuorempi oli nostanut sitä, jotta paita olisi helpommin liikuteltavaksi. Hitaasti hän laski vapaan kätensä toisen hiuksiin ja silitti niitä.

Jensen haukotteli jälleen lyhyesti ja hymähti.
" En tiedä sinusta, mutta minua väsyttää ", Jensen sanoi lähes ääneti ja sulki silmänsä. Hän olisi voinut nukahtaa siihen - ja herätä seuraavana aamuna järkyttävään selkä- ja niskakipuun.

"Mennäänkö nukkumaan? Muakin väsyttää..." Daniel vastasi ja haukotteli vinkaisten siihen loppuun pienesti. Se oli hänen joku outo tapa. Eikä aikaakaan kun pienempi haukotteli toisen kerran, jälleen hän vinkaisi.

Jensen silitti hieman toisen vatsaa ja taputti sitten tuon kylkeä.
" Ehdottomasti ", Jensen mutisi ja nousi istumaan. Tuo otti omat roskansa ja nosti Danielia, nousten toisen alta. Jensen asteli keittiöön ja laittoi roskat roskakoriin, ottaen kivennäisvesipullostaan kulauksen ennen kuin laittoi sen takaisin jääkaappiin ja lähti laahustamaan pois keittiöstä.

Daniel värisi toisen kosketuksen alla, mutta nousi lopulta istumaan ja nousi seisomaankin laittaakseen kitaransa takaisin telineeseen. Hiljaa hän katsoi oliko kaikki olohuoneessa hyvin, kunnes lähti kohti makuuuonettaan. Valo syttyi ja paljasti melko tumman huoneen. Hämärässä sitä ei ollut sillai huomannut. Verho oli kiinni kuten pitkin. Peti avattiin ja Jensenille käytiin hakemassa tyyny.
"Nukutko saman peiton alla?" liilahiuksinen huhuili toiselle kaapin luona.

Jensen kaivoi puhelimensa taskustaan. Hän piti puhelintaan usein äänettömällä koska ei hänelle koskaan kukaan soittanutkaan ja jos soitti, hän ei yleensä halunnut vastata.
" Jos haluat ", Jensen sanoi ajatuksissaan ja tuijotti numeroa näytöllä. Tuo asteli makuuhuoneeseen ja sulki näppäinlukon, häntä ei huvittanut puhua tuntemattomille. Jensen nosti katseensa Danieliin ja tuijotteli toisen toimia.
" Tarvitsetko apua ? "

Daniel huokaisi mielessään helpotuksesta, peitto oli liian ylhäällä. Hän ei yltäisi varpustamallakaan. SIksi se olikin niin ylhäällä, kun kukaan ei koskaan käynyt hänen luona. Saatika sitten ollut yötä.
"En tarvitse", poika vastasi ja palasi sängyn luo ojentaen tyynyn toiselle.
"Oman tyynyn saat", liilahiuksinen totesi ja otti paitansa pois. Ei sitä yöllä tarvittaisi.

Jensen riisutui pelkille boksereilleen ja lysähti sen jälkeen sängylle. Tuo haukotteli naama tyynyä vasten ja sulki silmänsä samalla, huokaisten sitten raskaasti.