Hey you. [Sovittu]

Daniel nousi itsekin hieman kankeasti istumaan ja katsoi toisen nousemista.
"Onneksi minulla on kylpyamme..." poika mumisi, ettei tarvitsisi seistä suihkun alla. Hitaasti pienempi kurottautui vielä suutelemaan toista hellästi.

Jensen vastasi toisen suudelmaan ja hymähti.
" Eipähän tarvitse seisoa ", mies totesi.

"Ei tarvitse ei", poika naurahti hieman ja nousi varovaisesti sängyltään ylös, pitäen käsillään kuitenkin hieman kiinni patjasta, ettei kaatuisi.

Jensen katsoi Danielin nousemista.
" Oletko kunnossa ? " tuo kysyi ja käännähti Danielia kohti.

"Olen minä, hieman vain paikat hellinä ja lihakset myös..." poika vastasi ja hymyili vielä vakuuttavast. Ei se toisen vika ollut.
"Mutta kyllä minä pärjään..." pienempi vastasi ja suoristautui.
"Näetkö?" Daniel hymyili.

Jensen hymyili laiskasti.
" Hienoa, että edes toinen meistä ", Jensen totesi ja lysähti takaisin selälleen, jalat jääden ristiin. Jensen taputteli hetken vatsaansa ja ynähti sitten.
" Minulla on nälkä ", tuo mutisi. Ehkä hän kävisi suihkussa ja kävisi sen jälkeen kaupassa.

Daniel tassutti toisen eteen ja kumartui Jensenin ylle näykkäistäkseen tätä vatsasta.
"Voitit juuri kaupassa käynnin", poika hymyili toiselle aurinkoisena, tai no niin aurinkoisena kuin vain voi.

Jensen veti reaktiomaisesti vatsaansa sisäänpäin, kun tunsi toisen hampaat. Jensen nousi istumaan ja hinautui sängyn laidalle.
" Pitäisi jaksaa vain kävellä sinne kauppaan ", tuo mutisi ja tökki kielikoruaan etuhampaitaan vasten.

Pienempi naurahti ja ojensi käsiään toiselle.
"Tule sinne suihkuun niin jaksat sitten liikkua", Daniel totesi ja hymyili yhä hieman väsyneenä.
"Saanko tulla mukaan?" poika tajusi pian kysyä, ehkä hänkin voisi jotain sieltä ostaa...

Jensen tarttui Danielin käsiin, mutta veti itsensä taas omilla voimillaan ylös.
" Toki ", Jensen totesi ja hymyili lyhyesti. Pidempi nousi seisomaan ja avasi ensimmäisenä vyönsä, antaen sitten bokseriensa ja farkkujensa valahtaa lattialle.

Daniel irrotti otteensa ja suuntasi jo kylpyhuonetta kohdin käyden kaapin kautta hakemassa toiselle pyyhkeen.

Jensen seurasi Danielia. Tuo katseli jälleen hieman ympärilleen matkalla suihkuun. Hän ei olisi halunnut itselleen yhtään isompaa asuntoa. Varsinkaan, kun hän asui yksin. Jo Danielin asunto tuntui paljon isommalta, vaikka se ei oikeastaan ollut kuin hieman isompi.

Daniel heitti Jensenille tämän pyyhkeen ja astui itse varovaisesti ammeeseen. Se tuntui kylmältä yhä hieman nihkeää ihoa vasten. Hetken mietittyään hän laittoi tulpan paikalleen ja laittoi veden valumaan.

Jensen nappasi pyyhkeen ilmasta ja asteli Danielin perään.
" Miten voit ... asua näin isossa asunnossa yksin ? " Jensen kysyi ja alkoi samassa miettiä, paljonkon asunto maksoi. Hän hymähti ja käänsi katseensa Danieliin.

Daniel istui ammeessa ja näytti entistäkin pienemmältä.
"Tämä on tarpeeksi suuri minulle... Ja no... Ajattelin ehkä joskus tulevaisuutta, että joku muuttaisi luokseni tai hankkisin sen kanin ja sehän tarvitsee tilaa..." poika vastasi ja nyki toista ammeeseen kanssaan.

Jensen hymähti viskatessaan pyyhkeen lattialle. Tuo astui ammeeseen ja istui. Danielin näytti istuessaan entistä pienemmältä. Jensen hymyili pienesti ja ojensi kätensä kohti Danielia, vetäen tuon lähemmäs.

Daniel tarttui toisen käteen ja meni lähemmäs isompaa painautuen tämän syliin turvaan maailmalta, joka näki hänet. Mutta onneksi Jensen pitäisi hänet turvassa.

Jensen kietoi kätensä Danielin ympärille ja painoi kasvonsa vasten toisen hiuksia.
" En ole tehnyt mitään tälläistä kenenkään kanssa seksin jälkeen ", Jensen totesi. Eipä hänellä ollutkaan menneisyydessä sen vakavempia suhteita ollut.

Daniel hieroi päätään toista vasten hetken aikaa, kunnes rentoutui.
"Minä luikkisin viimeksi veljeni syliin..." pienempi vastasi ja sulki silmänsä, antaen lämpimän veden rentouttaa hänen lihakset.

Jensen puristi jalkojaan hieman Danielin ympärille ja halasi tuota hetken hieman kovempaa. Hänestä tuntui itsestäänkin pahalta ajatella, mitä Daniel oli joutunut kokemaan. Mutta tuskin Jensenin henkinen paha oli läheskään niin paha kuin Danielin.
Jensen painoi suukon Danielin hiuksille ja nojasi päänsä ammeen reunalle, sulkien silmänsä.

Daniel laski kätensä toisen omien päälle ja vastasi omalla tavallaan halaukseen. Pienempi sulki silmänsä ja toivoi, ettei hänen luunsa painaneet kipeästi toista mihinkään. Siltä saattoi olla hieman mahdoton välttyä. Hänhän oli lähes pelkkää luuta ja nahkaa.

Jensen ei juurikaan välittänyt Danielin luisevuudesta. Tavallaan Jensen pitikin siitä, vaikka yleensä Jensen piti siitä että ihmisissä oli jotain pehmeää.
Jensen ojensi päänsä kohti Danielin hiuksia ja hengitti syvään tuon hiusten tuoksua.

Pian poika nojautui sulkemaan hanan ja palasi toisen syliin takaisin. Vesivahinko ei ollut kiva asia. Daniel katseli veden pintaa tutkiskellen omia luitaan. Kylkiä, lanteita ja solisluita. Ne tuntuivat kivasti.

Jensen nojasi päänsä takaisin ammeen reunalle ja tuijotti kylpyhuoneen kattoa. Hän huomasi olevansa onnellisempi kuin vähään aikaan. Riippuen toki, mikä laskettiin lyhyeksi ajaksi.

Daniel huokaisi hieman pirteämpänä ja kurotti suihkun käteensä. Hän avasi sen ja kasteli hiuksensa näyttäen sen jälkeen uitetulta koiranpennulta.