Welcome to my life (sovittu)

\\ Yui heittäytyy tänne Fumin kanssa suitsait \\

Oli jälleen kaunis päivä. Kuten lähes aina Sunnywavesissa. Ihmiset olivat hinautuneet kaupoille ja eritoten rannalle. Kukapa ei olisi rakastanut auringonpaistetta ?
Jensen sen sijaan joutui olemaan töissä. Vaatekaupassa oli sentään ilmastointi. Se taisi olla miehen ainoa siunaus sinä päivänä. Jensen olisi paljon mielummin hinautunut uimashortseinensa rannalle ja kastautunut merivedessä.

Jensen laahusti kohti takahuonetta. Ruokatauko. Viimein.
" Jensen ", kuului hihkaisu ja miehen teki mieli kuolla. Ei. enää.
" Voisitko laittaa nuo vaatteet hyllyille miesten osastolle ? " Kylie kysyi kimakalla äänellään, joka ärsytti Jenseniä suunnattomasti. Hän ei vain pitänyt toisen äänestä, that's it.
Jensen kääntyi rauhallisesti, loi kasvoilleen mahdollisimman luonnollisen tekohymyn ja nyökkäsi.
" Totta kai ", mies sanoi matalalla äänellään. Kylie naurahti pienesti ja lähti astelemaan kassoille. Nainen otti aina itse helpoimmat työt.
Mies nappasi laatikon käsiinsä, asteli miesten osastolle ja alkoi pistellä vaatteita hyllyille. Miksi hän oli edes töissä täällä ?

\\ Vähän kökkö alku, mutta yritä kestää. :-----D \\

//Ihan hyvä se oli : ) //

Fumi asteli pitkin kaupungin katuja porottavassa auringossa. Ainoa syy miksi hän sai kummia katseita, oli että hänellä oli yllään mustat housut, t-paita ja sen yllä vielä ohut pitkähihainen paita. Hänellä oli silti varsin sopiva olo vaikka muut valittelivat kuumuutta. Fumi asteli sisälle erääseen kauppaan ja kietoi automaattisesti kädet ympärilleen viileässä liikkeessä. Hän sipaisi hiuksiaan ja työnsi mustasankaiset silmälasinsa paremmin kasvoilleen. Hän oli etsimässä uusia vaatteita sillä Kiki oli jälleen kerran tuhonnut muutamat vaatekerrat repimällä ne. Hän tunsi suurta häpeää siitä kuinka paljaana Kiki oli taas kerran ollut liikkeellä. Hän huokaisi hiljaa ja asteli naisten osaston läpi miesten osastolle. Nuorukainen loi nopean katseen myyjään joka asteli hänen ohitseen mutta asteli vain hyllyn luokse. Eihän hän tunnistanut toista sillä vaikka he tosiaan olivat tavanneet kyseessä oli ollut Kiki.

Hän nosti housut käsiinsä ja kallisti päätään. Hän ei ollut koskaan pitänyt vaatteiden ostelusta mutta sitä oli pakko tehdä kun hänen vaatteitaan sabotoitiin melko usein. Fumi kallisti päätään hivenen ja pisti housut takaisin astellen hylyllä eteenpäin.

Jensen seisahtui aloilleen. Tuo katsahti takanapäin olevaa henkilöä ja vei sitten katseensa takaisin hyllyille. Miksi toinen näytti niin tutulta ? Jensen ei yhdistänyt tuota kehenkään, kunnes muisti jonkun muutamien kuukausien takaisen yhden yön jutun.
Jensen ei oikein tiennyt, pitäisikö hänen mennä juttelemaan toiselle vai ei. Mies laitteli tyytyväisenä vaatteita hyllyyn ja osan rekkeihin. Jensen ei enää kestänyt ja otti askeleet toisen luokse.
" Hei ", mies aloitti ," en tiedä muistatko minua. Olen Jensen ", mies jatkoi hiljempaa, hieman epävarmasti. Se ei kuulunut toisen äänestä, tai näkynyt ulospäin. Mutta sisälläpäin hänen olonsa oli erittäin epämukava ja epävarma.
Kuin tapaisi isän, jota ei koskaan omistanutkaan.

Fumi kuuli askeleita takaataan ja vastan hetken päästä kun toinen oli puhunut hän tajusi että nuorukainen puhutteli häntä. Hän jäi katselemaan toista hetkeksi aikaa hiljaisena ja kohautti olkiaan ujosti. "En tiedä missä olisimme tavanneet joten en kyllä muista. Oletko aivan varma ette erehdy henkilöstä", hän kysyi vain hiljaisena ja siirsi katseensa takaisin edessään oleviin vaatteisiin. Ehkä kyseessä tosiaan olisi vain erehdys. Eihän kaiken tällaisen takana aina ollut Kiki ja jos olikin, niin ehkä nuo olivat vain vaihtaneet muutaman sanan tai jotakin vastaavaa ja yhtä viatonta.

Hän sipaisi hiuksiaan kuitenkin aavistuksen verran hermostuneempana ja tuijotteli vaatteita näkemättä kuitenkaan yhtään mitään. Hän sipaisi hiuksiaan uudestaan kuin refleksin omaisesti ja jäi katselemaan yhtä paitaa joka ei ollut yhtään hänen tyylisensä mutta hän halusi vain jotain tekemistä käsilleen ja jotakin katseltavaa.

Samalla Fumi koetti käydä mielessään lähiaikojen epämiellyttäviä heräämisiä vieraiden vierestä. Ainakaan heti hän ei muistanut toista, toisaalta se nyt ei vielä todistaisi mitään.

Jensen tuijotti toisen niskaa, kun tuo kääntyi. Kasvonpiirteet olivat liian samanlaiset. Kai toinen ei vain halunnut puhua hänelle.
" Niin kai sitten ", Jensen totesi hiljaa käheällä äänellään. Kasvonpiirteet täsmäsivät mutta toinen oli paljon ujompi.

Mies päätti luovuttaa jo siihen paikkaan ja käveli takaisin hyllyjen luokse. Jos toinen ei halunnut puhua hänelle, niin ei häntä voinut siihen pakottaakkaan. Kaiken lisäksi Jensen ei ollut ilkeää ihmistyyppiä.

Fumi katseli hetken aikaa toista ja kohautti lopulta olkiaan. Hän ei tiennyt mistä toisen olisi voinut tuntea. Jos kyseessä oli yksi Kikin tutuista niin hän ei ainakaan sanoisi yhtään mitään. Eihän nyt kukaan halunnut vapaaehtoisesti myöntää että samassa kropassa asui kaksi täysin eri henkilöä. Hän siis käänsi katseensa pois ja jäi taas katselemaan edessä olevia vaatteita miettien olivatko ne tarpeeksi lämpimiä. Hänellä kun tuntui aina olevan kylmä. Hän nappasi yhden villapaidan mukaansa ja jatkoi sitten matkaansa hyllyjen välissä.

Poika pudisteli päätään kevyesti ja sipaisi hiuksiaan jääden katselemaan hetkeksi aikaa eräitä housuja mutta niiden hinta oli aivan liian paljon edes mietittäväksi. Niinpä hän siirtyi selailemaan jo alennus rekissä olevia kevät vaatteita joiden paksuus ei häntä haittaisi yhtään.

Jensen oli yhä täysin varma, että oli jutellut - ellei jopa enemmän - tyypin kanssa. Hän ei halunnut häiritä toista. Saattaisi olla ahdistavaa, kun hänelle - ilmeisesti - tuntematon koittaisi vain tunkea seuraan.

Jensen asteli laatikoiden tyhjyttyä kassalle ja hymyili miehen alulle, joka tuli kassalle, laskien kasan vaatteita pöydälle. Jensen alkoi irrotella hälyttimiä ja ottaa hintoja, vaikka hän vaivihkaa seurasi sivusilmällä edelleen puolitutun menoja.

Fumi nappasi vielä muutaman vaatteen mukaansa ennen kuin suuntasi kohti sovituskoppeja. Hän koetteli vaatteita rauhassa ja pohti niiden hintaa. Lopulta valittuaan yhdet housut sekä mukavan ison neuleen hän suuntasi kassalle.

Hän laski vaatteet tiskille ja loi katseen ympärilleen. Fumi alkoi sen jälkeen kaivelemaan omaa lompakkoaan.

//Öhm. Jos Jensen ei koeta ottaa asiasta selvää ton kummemmin niin tää peli sitten varmaan loppuu tämän jälkeen? Fumi kun ei oikeasti muista pojuasi eikä nyt rupea tuntemattomille kertomaan omasta mielisairaudestaan. Varmaan Jenseniä nyt kuitenkin kiinnostaa jos ne läheisissä väleissä oli että miksi toinen vaan välttelee?//

Jensen katsahti kassalle kävelijää. Tuo päätti pitää nokkansa tukossa. Toinen ei joko muistanut tai halunnut muistaa. Jensen huokaisi ja katsahti näyttöä. Tuo sanoi hinnan lähinnä puoliajatuksissaan. Hän itse käytti harvoin lähemmäs viittäkymppiä vaatteisiin, joten häntä summa hirvitti.

\\ En halua muuttaa yhtäkkiä Jensenin luontoa ja alkaa ahistella hahmoas, joten ... \\

//Juuh no eipä siinä sitten mitään//

Fumi maksoi vaatteensa kortilla ja saatuaan pussin käteensä hän kiitti. Nopein askelin nuorukainen poistui takaisin kadulle.

//Loppu siis//