Hey you. [Sovittu]

Jensen kallisti päätään niin, että näki Daniel. Toinen näytti entistä söpömmältä märän tukan kanssa.
" Olet suloinen ", Jensen sanoi hiljaa ja virnisti pienesti kurottaen koskemaan Danielin olkapäähän.

Daniel hämmentyi kehua, mutta punastui kuitenkin hieman myöhässä.
"Itse olet..." poika mumisi ja katsoi käsiään nojaten kuitenkin Jensenin käteen.

Jensen virnisti uudemman kerran ja valahti hieman, laskien päänsä jälleen ammeen reunalle. Tuo haukotteli lyhyesti ja sulki uudemman kerran silmänsä.

Daniel oli laskenut suihkun ammeeseen, ei se siellä ketään haitannut. Uteliaana hän kääntyi vastapäätä toista, yhä kuitenkin Jenin sylissä. Hitaasti pienempi laski kätensä toisen rintakehälle ja tunnusteli lihaksia. Hän oli utelias.

Jensen katsahti laiskasti Danielin kättä ja laski sitten päänsä takaisin ammeen reunalle. Hänellä ei ollut hajuakaan, mitä toinen teki, mutta eipä se häntä haitannutkaan.
Lämmin vesi rauhoitti muutenkin mukavasti, pyyhkäisten viimeisetkin huolen rippeet pois.

Poika piirteli toisne lihaksien muotja ja päätti samalla suudellakin toisen rintakehää. Ei hän halunnut nyt pitää näppejään erossa toisesta, kun sai luvan koskea ja uskalsikin koskea.

Jensen veti vatsaansa reaktiomaisesti sisäänpäin, kun tunsi toisen huulet rintakehällään, jolloin rintakehä kohosi muutaman millin samalla kun hengityskin pysähtyi pariksi sekunniksi. Jensen alkoi hengittää uudestaan hieman raskaammaan tuhahduksen kautta.
Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään muuta, koska koki ehkä ihan hyväksikin että Daniel uskalsi. Olisihan voinut olla toisinkin ...

Daniel nsoti kasvonsa ja suuteli Jensenin huulia pehmeästi. Hän halusi uskaltaa tehdä toiselle niin kuin tahtoi. Ehkä hän hitaasti oppisikin siihen... Kun hänyä ei painostettaisi... Kaikki menisi hyvin...

Jensen nosti kätensä Danielin niskalle ja vastasi tuon suudelmaan. Hän piti pienemmän huulista.
Jensenin piti myöntää itselleen ettei olisi ehkä heti Danielin nähtyään uskonut jutun menevän näin pitkälle, läheskään.

Daniel antoi käsiensä tutkia pidemmän kehoa hiljakseen suudelman aikana. Pian poika kuitenkin tarvitsi ilmaa ja irautui suudelmasta painautuen toisen rintkehää vasten. Lihakset olivat mukavan rennot ja olo oli hyvä. Mikä voisi mennä paremmin?

Jensen virnisti pienesti ja laski katseensa Danieliin, pörröttäen tuon tukkaa.
" Suudellessa voi hengittäkin, höpsö ", Jensen sanoi virnuillen ja laski päänsä jälleen ammeen reunalle.

"En osaa... Ei Will kovinkaan usein suudellut, vaikka olimmekin yhdessä..." Daniel myönsi hieman nolona ja laski kätensä syliinsä ja katseen perässä. Hän oli yleensä itse suudellut Williä...

Jensen hymähti.
" Sinun pitää harjoitella ", Jensen sanoi hiljaa ja sulki silmänsä jälleen.

"Mutku..." Daniel aloitti, mutta hiljeni kuitenkin pian uudestaan. Ei hän tiennyt miten jatkaisi sanojaan. Se tuntui jotenkin vaikeammalta kuin aikaisemmin.
"Jensen..." liilahiuksinen kuiskasi hiljaa jälleen jättäen lopun auki, ei hänen oikeastaan pitänytkään sanoa mitään... Kai.

Jensen kallisti päätään ja nojautui eteenpäin, painautuen vasten Danielia.
" Mitä ? " tuo kysyi kuiskaten ja laski päänsä toisen olkapäälle.

Daniel kertoi kätensä toisen ympärille ja halasi.
"Minä... minä... en tiedä..." poika lopulta vastasi ja huokaisi. Ei hän tiennyt mitä hänen olisi pitänyt edes sanoa tai tehdä. Aivan kuin hän ei olisi uskaltanut.

" Voit sanoa ", Jensen kuiskasi. Tuo näykkäisi Danielin korvaa pienesti välissä.
" Paitsi jos et halua ", Jensen jatkoi pian ja laski päänsä takaisin toisen olkapäälle.

Pienempi inahti hiljaa, kun tunsi hampaat korvallaan.
"Minä... en tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa. En tiedä pelkäänkö, että lähdet pois, kun nousemme tästä... en tiedä enää mitään..." Dani vastasi ja piilotti kasvonsa toisen hiuksiin.

Jensen kietaisi kätensä Danielin ympärille.
" En ole jättämässä sinua ", tuo sanoi kuiskaten toisen korvaan ," paitsi jos tahdot ", Jensen jatkoi, vaikka toivoi toki ettei Daniel olisi sitä halunnut. Jensen tiesi, ettei ehkä ollut maailman parhain poikaystävä, mutta edes hieman joskus riehakkaasta luonteestaan huolimatta tuo ei jättäisi sitä, josta tykkäsi.

"Eih! Älä lähde..." Daniel pyysi ja painautui tiukemmin toista vasten. Hän tunsi kuinka epävarmuuden ja pelon kyyneleet kirvelivät silmäkulmissa. Ei hän halunnut menettää Jenseniä koskaan.

Jensen silitti Danielin kylkeä ja painoi otsansa vasten toisen kaulaa.
" En aio mennä minnekkään ", Jensen kuiskasi ja puristi Danielin hieman lujempaan halaukseen, kuitenkin niin ettei satuttanut toista. Olihan hänellä hieman lihasmassaa ja toinen oli luiseva.

Daniel vetäytyi hieman ja katsoi toista silmiin antaen kyyneleet valua poskelleen, toivottavasti hiuksista tippuva vesi hämäsi.
"En halua menettää sua koskaan", pienempi kuiskasi.

Koskaan -oli aika vahva sana. Varsinkin kun he olivat tavanneet vasta sinä päivänä. Mutta Jensen joutui myöntämään itselleen, että hän ajatteli samoin.
Jensen laski kätensä Danielin poskille ja pyyhkäisi tuon poskia peukaloillaan.
" En aio jättää sinua ", Jensen sanoi ja tuijotti toista silmiin, hymyillen sitten pienesti.

Dan tiesi, että ennemmin tai myöhemmin toinen huomaisi hänen kyyneleensä. Eikä pienempi oikein tiennyt miten selittäisi ne... Daniel pystyi sanomaan, että oli rakastunut toiseen. Liilahiuksinen nyökkäsi ja hymyili hieman.

Jensen hymyili pienesti, tuhahtaen hieman samalla. Hän ei halunnut sanoa, että älä itke. Totta kai toinen sai itkeä, jos halusi.
Jensen hymähti ja painoi suukon Danielin huulille. Tuo hymyili vinosti ja pyyhkäisi märkiä hiussuortuvia pois Danielin kasvoilta.
" Kuolen nälkään, jos en saa ruokaa ", Jensen sanoi ja virnisti lähinnä itselleen, koska pilasi tunnelman.