Hey you. [Sovittu]

Jensen virnisti pienesti ja naurahti pienesti, kun puna nousi jälleen Danielin kasvoille. Hän oli kuullut lähinnä mutinaa toisen viimeisen virkkeen kohdalla ja mietti, mitä toinen oli sanonut.
Normaalisti Jensen olisi jo hyökännyt Danielin kimppuun - jos tuon menneisyys olisi vain ollut toisenlainen. Se vain oli hänen luontonsa.

Daniel punastui hieman lisää, kun kuuli toisen naurahtavan ja ihan varmasti tämä virnuili nyt siinä vieressä hänelle.
"Jensen... Mitä sinä ajattelet minusta?" poika kysyi hiljaa ja käänsi katseensa toisen jättäen punan taas omaan arvoonsa. Se hämmensi häntä vain hetken aikaa.

Jensen tuijotteli Danielia silmiin ja virnisti jälleen.
" Nytkö vai yleisesti ottaen ? " hän kysyi. Tuo naurahti ja katsahti merta pikaisesti väliin.
" Olet söpö. Ja mukava ", Jensen sanoi hiljaa. Hän ei osannut sanoa, oliko hän ihastunut Danieliin. Yleisesti Jensenillä meni joitakin päiviä tykästyä ihmisiin, mutta Danielista tykkääminen ei tuntunut niin vaikealta.

"Vaikka ihan nytkin ja yleisesti... Tunnen itseni hieman tyhmäksi, kun en hallitse sanojani..." Daniel mumisi ja katsoi toisen silmiä nielaisten pienesti.
Poika punastui, kun toinen sanoi häntä söpöksi. Mukava hän oli muidenkin mielestä.
"Mielestäni sinäkin olet mukava, ystävällinen ja suloinen", liilahiuksinen mumisi ja laski katseensa sylissä oleville käsilleen.

Jensen hymyili ja katseli Danielia silmiä yhä, vaikka katseen toinen laskikin käsiinsä. Jensen hinautui Danielin eteen ja kosketti olemattomasti toisen leukaa. Tuo nojautui hitaasti lähemmäs ja painoi huulensa vasten toisen hiuksia - korvan kohdalle.
" Olet entistä suloisempi, kun punastut ", Jensen kuiskasi huulet yhä vasten Danielin hiuksia.

Daniel ei huomannut, että toinen liikkui ennen kuin näki toisen pian edessään. Poika tapitti toista hämmentyneenä ja jähmettyi hetkeksi, kun tunsi kevyen, tuskin koskettavan kosketuksen leuassaan ja huulet hiuksissaan. Sanat saivat pienemmän hämmentymään entisestään ja hän vetäytyi hieman kauemmas nähdäkseen Jensenin silmät.
"O-oikeastiko?" Dan kysyi hiljaa ja laski päänsä asentoa hieman alemmas antaen kehonsa rentoutua hiljakseen. Hän ei ollut siirtänyt päätään kuitenkaan kovinkaan kauan. Noin viiden sentin päähän ehkä.

Jensen siirsi katseensa takaisin Danielin silmiin, kun tuo veti päätään taaksepäin. Jensen nyökkäsi kysymyksen päätteeksi ja laski katseensa Danielin huuliin. Hän tarttui hellästi toisen leuasta ja sipaisi peukalollaan Danielin huulia, laskien sitten kätensä alas. Jensenillä oli pieniä vaikeuksia pidätellä itseään, mutta hän ei halunnut että toinen kaikkoaisi pois jos hän tekisi jotain tyhmää. Jensen tyytyi hymyillen nostamaan katseensa takaisin Danielin silmiin ja nojautumaan taaksepäin normaaliin istuma-asentoonsa etukenosta.

Kun poika tunsi kosketuksen huulillaan hän sulki silmänsä. Ote ei kertonut mistään pahasta ja siksi Dan ei vetänyt päätään pois toisen ulottumattoiin. Daniel suoraan sanottuna odotti, että toinen suutelisi häntä, vaikka he olivat tunteneet vasta päivän tai oikeastaan vajaan. Ehkä se oli vain ollut sitä jotain jo ensi silmäyksellä? Toinen oli päässyt hieman liiankin nopeasti pojan lähelle, mutta se ei haittanut, päinvastoin, se tuntui hyvältä.
Kun sitten Jensen palasi takaisin kauemmas kumartui Daniel lähemmäs ja hengitti hetken pidemmän huulille ennen kuin kosketti varovaisesti omillaan toisen omia saattaen vain toivoa, että oli ymmärtänyt oikein.

Jensen katseli pää hieman kenossa toisen suljettuja silmiä, antaen sitten katseensa tutkia Danielin kasvoja kokonaisuudessaan.
Pian toinen kumartui lähemmäs. Jensen ei odottanut tätä siirtoa, mutta tuo virnisti pienesti ja liutti toisen kätensä Danielin niskalle, painaen huuliaan enemmän vasten toisen huulia.
Et tuntui hyvältä. Ei siltä kuten yleensä. Paremmalta.

Daniel kiitti itseään mielessään loistavasta tulkinnasta ja vei omat kätensä toisen harteille ja puristi niitä pienesti.
Poika tunnusteli toisen huulia ja myötäili niiden liikettä uskaltaen nauttia siitä ilman pelkoa. Liilahiuksisesta tuntui, että hän olisi päässyt hieman ylemmäs tavoitteessaan hankkia parisuhde jonkun kanssa ja se ajatus tuntui hyvältä.

Jensen virnisti pienesti suudelmaan ja vei molemmat kätensä Danielin reisille. Tuo asetteli kätensä toisen takareisille ja piteli käsiään vain hetken, nostaen tuon sitten varovasti syliinsä. Kädet jäivät lepäämään Danielin reisien päälle rentoina.

Jensen tarttui kevyesti hampain Danielin alahuulesta ja veti tuota hieman, päästäen sitten irti ja vieden katseensa toisen silmiin.
" Joten ... pieni tarkennus siitä, mitä ajattelen sinusta ", Jensen kuiskasi ja siirsi takaisin valahtaneita hiuksia Danielin kasvoilta.

Daniel kietoi kätensä nopeasti pidemmän niskan taakse, kun tunsi kosketuksen reisillään ja sen jälkeen siirtyvän Jensenin syliin. Tälläkään kertaa pienempi ei jännittynyt, ehkä jonkun toisen kanssa olisi.

Poika oli onnellinen siinä, pitkästä aikaa aidosti ja hyvästä syystä.
"Sitä samaa", Dan vastasi hieman hengästyneenä suudelman takia ja suuteli Jensenin suupieleä ujosti.

Jensen keinutteli hetken Danielia sylissään tuijotellen toisen silmiä.
" En olisi normaalisti tehnyt varmaan tätä kaltaisellesi ", Jensen sanoi hiljaa, tarkoittaen kaltaisellasi -sanalla haavoitettua. Satutettua.
" Mutta olet elämäni suloisin virhe ", Jensen sanoi lähes ääneti ja painoi suukon Danielin leualle.

Daniel kuunteli hiljaa ja nyökkäsi.
"Minähän sen suudelman aloitinkin..." liilahiuksinenkommentoi ja nautti keinumisesta toisen sylissä. Siinä hän oli turvassa kaikelta pahalta. Siinä, hänen Jensesnin sylissä.
"Et ole virhe, pikemminkin pelastajani", poika vastasi omasta puolestaan ja suuteli toista oma-aloitteisesti kunnolla.

\\ Tähän sekaan Emiliana Torrinin Jungle Drum ja hypin jälleen tuolissani. >:F ♥ \\

Jensen ei itse kokenut olevansa minkään sortin pelastaja, mutta oli sisimmissään tyytyväinen jos Danielista siltä tuntui. Tuo vastasi toisen suudelmaan, siirtäen kuitenkin huulensa Danielin leuan kautta tuon kaulalle, suudellen lyhyemmän kaulaa pari kertaa. Jensen kietoi kätensä Danielin selän taakse löysään halaukseen ja nojasi päänsä toisen rintakehää vasten. Daniel oli niin pieni - ja luiseva - häntä vasten. Jensenistä tuntui, että Daniel olisikin vain todella hyvä uni ja murtuisi lasinsirpaleiksi jos hän koskisi tuohon liian kovaa. Niin herkältä Daniel tuntui hänen sylissän.

Danielin sydän löi kiivaammin ja hän tiesi Jensenin tuntevan sen huulillaan, jotka olivat hänen kaulalla. Kun hän tunsi toisen pään rintakehällään hän uskalsi laskea leukansa toisen pään päälle. Ja piirrellä selkään pieniä kuvioita sormillaan.
"Onko tämä totta?" poika kysyi hiljaa.

\\ En näe sinua mesessäni, btw. :C \\

Jensen hengitti syvään Danielin tuoksua ja painoi puolet kasvoistaan vasten tuon rintakehää. Toinen kysyi oliko tämä totta ja Jensen huokaisi.
" Jos tämä on unta, tämän on pakko olla paras mahdollinen uni ", Jensen sanoi ja sulki silmänsä, tarttuen kevyesti oikealle kädellään Danielin hupparin alaosasta.

//sä et ees näy mulla missää (tää kadotti yhteydet yhtä kohtaa) D: ei kiva juttu//

Daniel paijasi pidemmän niskahiuksia hiljakseen ja kuunteli meren ääntä. Tämä tilanne oli kuin jostakin elokuvasta.
"Ei tämä taida olla unta..." poika mumisi toisen hiuksiin.
"En ainakaan tahdo..." Dan kuiskasi ja näykkäisi toista varovaisesti korvasta.

Jensen virnisti pienesti ja nosti päätään niin, että sai puraistua Danielin kaulaa kostoksi.
" Jos et herännyt, niin tämä on todellista ", Jensen sanoi hiljaa. Tuo tarttui pienesti hampaillaan Danielin hupparin kauluksesta ja veti sitä taaksepäin, tuijottaen jälleen toisen silmiä.

Daniel hämmentyi hieman, kun toinen puri häntä kaulaan, ikään kuin kostoksi. Mutta tärkein oli kuitenkin se, että poika ei lähtenyt pakoon vaan jäi siihen. Dan ei pelännyt Jenseniä.
"Nyt ainakin olen hereillä..." pienempi mumisi ja katsoi kuinka toinen puri hänen hupparia.
"Voit kyllä avata sen jos se on tiellä, ettei tarvitse syödä sitä..." tummasilmäinen naurahti pienesti ja katsoi toisen vihreisiin silmiin.

Jensen tuijotti toista ja nykäisi pari kertaa hupparia. Hän päästi irti hupparista ja tuijotti yhä Danielia.
" Olet aivan yhtä hyvä se päällä kuin ilmankin ", mies mutisi ja hymyili. Vaikka Jensen oliskin halunnut tutkia jokaisen sentin Danielista hän ei halunnut säikäyttää tuota pois, vaikka mistä Jensen olisi tiennyt pelkäsikö/säikkyikö Daniel häntä.

Daniel naurahti ja antoi jalkojensa rentoutua vihdoinkin kokonaan, olematon paino laskeutui pidemmän syliin.
"Hyvä, koska mulla on kylmä..." poika vastasi hieman nolona. Päivä oli kääntymässä illaksi ja meren tuuli oli aina kylmä. Tai siis lähes aina.

Jensen naurahti pienesti ja katsahti tyhjää rantaa, jolla näkyi vain täysissä pukeissa rantaviivaa pitkin käveleviä pariskuntia. Normaali kesäilta.
Jensen haukotteli lyhyesti, yrittäen huonolla yrityksellä peittää sitä.
" Anteeksi ", tuo mutisi ja keinui jälleen pienesti.

Daniel hymyili, kun toinen haukotteli.
"Haluatko tulla luokseni? Voit olla yötäkin jos tahdot..." poika mumisi toisen korvaan jääden odottamaan vastausta. Toisaalta hän pelkäsi ehkä hieman mitä toinen vastasi. Toisaalta hän ei halunnut päästää toista nyt menemään yhtään mihinkään.

Jensen hymyili pienesti ja painoi kasvonsa vasten Danielin rintakehää.
" Vain, jos haluat minut luoksesi ", Jensen sanoi ja kallisti päänsä taaksepäin, katsoen Danielia silmiin. Hän ei halunnut änkeä toisen luokse pakolla.