What I can do? [Xarias]

Jensen naurahti ja katseli maata.
" On ", mies mutisi. Hän ei älynnyt, miten tuo jaksoi edes olla noin pirteä päivästä päivään. Toisinaan tuo tosin tuli Jensenin ovelle ja saattoi joskus olla itku kurkussakin, sitä tosin tapahtui harvoin.
" Siirrytäänkö jonnekkin päin ? " Jensen kysyi ja siirsi katseensa Danieliin.

Daniel naurahti hieman, mutta jätti kasvonsa sitten pieneen hymyyn tapahtuneesta huolimatta.
"Mennään vain, mihin?" poika vastasi ja nousi ylös toisen sylistä irrottamatta tämän kädestä kuitenkaan. Ei hän halunnut.

Jensen istui vielä hetken ja nousi sitten seisomaan.
" En tiedä ", tuo mumisi ja katseli ihmisiä. Hänellä ei ollut aavistustakaan minne hän halusi. Jonnekkin, missä ihmisiä oli vähemmän.

Daniel katseli ympärilleen ja mietti.
"Johonkin hiljaisempaan paikkaan?" poika kysyi ja katseli poikaystäväänsä sirosti päätään kallistettuaan paljastaen varmaan mustelman.

Jensen käänsi katseensa Danieliin.
" Mikä on tarpeeksi hiljainen ? " miehen alku mutisi ja katsahti Danielin kaulaa, kuitenkin pian takaisin katseensa liuttaen pienemmän silmiin.

"Melkein mikä tahansa muu kuin keskusta tähän aikaan, luulisin..." Daniel vastasi ja tutki Jensenin silmiä, vaikka olikin katsonut niitä lukemattomia kertoja ei tämä poikennut muista kerroista mitenkään.
"Ehdottaisin muuten kämppääni, mutta pitkäkorva on tottunut ja pitää pahaa meteliä jos ei pääse ulos..." poika raaputti päätään toisella kädellään hieman.

Jensenin teki mieli irvistää, kun hän muisti Danielin elikon. Luoja, kuinka hän inhosikin jyrsijöitä ...
" Voimme mennä minun asunnolleni ", Jensen totesi olkiaan kohauttaen.

"Käy", poika sanoi ja hymyili, hän ei ollut enne käynyt Jensenin luona.
"Lähdemmekö heti?" nuorempi kysyi ja katsoi toista kysyvänä.

\\ Jatko tuolla. \\