For You

//Uusi yritys //

Ives tiesi tuottaneensa Abbylle useita pettymyksiä. Niitä oli ollut kenties enemmän kuin niitä hyviä hetkiä, jolloin hän olisi oikeasti onnistunut tekemään toisen onnelliseksi. Hän oli ehtinyt jo useampaan otteeseen pohtimaan, oliko niin hänen itsensä kuin toisenkin kannalta väärin koettaa vielä uudelleen. He olivat koettaneet korjata kariutunutta suhdettaan jo sen alettua luisua käsistä, mutta huonosti oli käynyt.
Tekikö hän väärin Abbyä kohtaan koettaessaan jälleen kerran osoittaa hänelle tunteensa?
Toisaalta, rakkaus oli sokea eikä tuntenut rajoja. Kenties häntä ei käynyt syyttäminen, sillä ainakni oli varmaa, että hän oli auttamattoman rakastunut Abbyyn, oli ollut jo pitkään eikä senkään vuoksi tahtonut päästää toista menemään.

Ives saapui taksilla oikean kerrostalon eteen ja käski kuskin odottaa samalla kun suuntasi kerrostaloa kohden. Hän toisteli asunnon numeroa mielessään kiivaasti ja pyyhki hermostuksissaan kämmeniään reisiään vasten.
Sanottakoon, että hän oli pukeutunut asiallisesti, mutta silti omalaatuisella tavallaan, mutta hänelle tummat, alhaalla roikkuvat, hänen housuikseen yllättävän tiukat farkut ja musta, tummakoristeinen kauluspaita vastasivat jo kunnon pyhäpäivävaatetusta.
Eikä Ives muistanut koska oli viimeksi pitänyt housuja, jotka näyttivät näinkään hyvin hänen jalkojensa hoikat muodot. Ei varmaan kertaakaan sinä aikana kun oli tuntenut Abbyn.

Punapää painoi ovikelloa ja sipaisi pitkiksi kasvaneita, melkeinpä kyynärpäihinsä ylettyviä punaisia hiuksiaan osittain korvansa taa samalla kun odotteli josko toinen avaisi hänelle oven.
Treffit pitkästä aikaa jännittivät ja perhoset lentelivät vatsanpohjassa. Ivesin oli pakko hieraista toisella kädellään vatsaansa. Hermostutti niin, että hän olisi saattanut oksentaa.
Ives tiesi kyllä, ettei mennyt romantikosta, mutta kenties ravintolaillallinen ja liput jonkin hänelle aika tavalla tuntemattoman bändin keikalle saisivat toisen nauttimaan illasta ja ottamaan siitä kaiken ilon irti.

//Kyllä //

Abby pyöritteli henkaria hermostuneesti kädessään ja puri huultaan. Hänen mahassaan kihelmöi jännityksen vuoksi. Hän katseli omaa peilikuvaansa ja sipaisi vaaleita pitkiä hiuksiaan jotka olivat juuri muutamaa päivää aikaisemmin saaneet sekaansa haalean punaisia raitoja. Hän oli kihartanut hiuksensa löysille kiharoille ja meikannut itsensä haaleilla sävyillä. Enää hänen tarvitsisi vain löytää oikeat vaatteet ja kaikki olisi hyvin. Hän vilkaisi kelloa nopeasti joka oli jo aivan liikaa, Ives olisi täällä varmaankin jo hetkenä minä hyvänsä. Hän nosti eräästä paperipussista juuri ostamansa korkokengät ja hymyili itsekseen. Niihin oli mennyt aivan liikaa rahaa mutta hän oli halunnut ostaa ne juuri tätä iltaa varten. Hän käänsi katseena vaatekomeronsa sisältöön ja huokaisi. Abby oli kokenut viime aikoina pieniä taloudellisia kolauksia joten hän oli myynyt paljon vaatteitaan. Nyt kaappi alkoikin jo ammottaa hivenen liian tyhjänä. Hän oli kuitenkin varma että löytäisi sieltä jotakin.

Hän olikin juuri vetämässä vaatteita ylleen kun kuuli ovikellon soivan. Hän veti ylleen vielä sukat jotka nousivat puoleen reiteen asti ja nousi ylös. Vaaleaverikkö työnsi kengät jalkaansa ja asteli peilin eteen. Hän pohti hetken ja nappasi mustan huivin hyllyltä kietoen sen hiuksiinsa. Hän peilasi itseään hetken aikaa pohtivasti ennen kuin tajusi että ovikello oli tosiaan soinut.

Hän kipitti asunnon ovelle ja veti syvään henkeä. Hän avasi sitten oven varovasti ja loi huulilleen hellän hymyn. "Moi. Anteeks ku kesti", hän pahoitteli koettaen työntyä samalla ulos ovesta mahdollisimman nopeasti, jottei toinen näkisi hänen surkean pientä asuntoaan. Siinä kun ei ollut oikein mitään esiteltävää. "Joten. Mihis me ollaan menossa?", Abby uteli ja sipaisi sormillaan Ivesin käsivartta. Oli outoa miten samaan aikaan toinen tuntui niin tutulta mutta toisaalta taas tuntui siltä kuin nämä olisivat heidän ihka ensimmäiset treffinsä.


//Abbyn vaatteet Klik Tosin ilman noita laseja :,D //

Abbyllä kesti aikansa tulla avaamaan ja Ives ehti sinä aikana hermoilla entistäkin enemmän. Vaivautuneena ja posket jonkin verran punertaen hän soi Abbylle hymyn tämän avattua varovasti oven eikä Ives tiennyt mitä toinen odotti näkevänsä oven takana...Ja toisaalta, millaisen illan tämä oletti kokevansa. Oliko hänellä edes mitään toivoa saada toinen takaisin vai oliko tämä suostunut treffeihin ainoastaan säälistä?
Koska hän pisti koko ajan parastaan, oli suunnittellut kaiken niin tarkkaan kuin suinkin ja nähnyt muutoinkin paljon vaivaa tätä iltaa varten, että hän vähintäänkin loukkaantuisi, mikäli Abby illanpäätteeksi ilmoittaisi, että tahtoisi olla korkeintaan kaveri hänen kanssaan.

Ives ei tiennyt mitä toinen koetti piilotella, muttei ryhtynyt kyselemäänkään vaan sen sijaan ojensi toiselle kätensä ja pienesti hymyillen johdatti tämän kerrostalon ulko-ovelle, jonka ulkopuolella taksi yhä odotteli.
"Enhän mä voi vielä paljastaa...?" Ives ikään kuin kysyi toiselta, vaikkei kuitenkaan aikoisi paljastaa toiselle heidän illansuunnitelmiaan, jotka hän oli parhaansa mukaan koettanut saada vastaamaan toisen mieltymyksiä.

Ives avasi toiselle taksin oven ja auttoi tämän sisälle ennen kuin kiersi auton toiselle puolelle ja istui myöskin takapenkille, kertoen heidän seuraavan määränpäänsä taksikuskille. Abby tuskin pistäisi suhteellisen hienoa, kolmen tähden ravintolaillallista pahakseen, vaikkei Ivesin kukkaro tämän illan jälkeen olisikaan yhtä tyytyväinen kuin mitä punapää toivoi seuralaisensa olevan.

Abby hymyili hellästi ja sipaisi hiuksiaan. Hän loi katseen Ivesin käteen mutta tarttui siihen kuitenkin koska toisen tukemana oli helpompi päästä portaat alas näiden kenkien kanssa. Hän veti mekkonsa helmaa hivenen alemmas ja pohti olisiko hänen sittenkin pitänyt pistää jotain muuta päälleen. Hän kuitenkin kietoi takin ympärilleen ja pian he olivatkin pihalla. Tuntui niin oudolta olla treffeillä Ivesin kanssa. Toinen tuntui samaan aikaan niin tutulta ja niin vieraalta. Olihan siitä aikaa kun he olivat viimeksi viettäneet illan yhdessä. Hän sipaisi hiuksiaan ja loi nopean katseen toiseen ennen kuin istahti taksiin jonka oven toinen hänelle avasi.

Hänen täytyi myöntää että kuullessaan ravintolan nimen oli hän hivenen yllättynyt. Hän ei ollut ajatellut kuinka paljon Ives tosiaan panosti tähän iltaan. Lämmin tunne sykki hänen sisällään kun hän tajkusi että vieressä istuva mies oli nähnyt kaiken sen vaivan hänen vuokseen. Hän vilkaisi kättään ja tajusi että se oli unohtunut Ivesin käteen kiinni vaikka he istuivatkin jo taksin sisällä. Jotenkin toisen kädestä pitäminen tuntui vain niin luonnolliselta. "Joten.. Mitä sun tatuointiliikkeeseen kuuluu?", hän uteli lopulta ja kohotti katseensa mieheen.

Abby nosti vapaan kätensä ja sipaisi Ivesin hiuksia sormillaan. "Sun hiukset on kasvanu vaikka kuinka paljon. En edes huomannu sillo ku viimeks nähtiin", hän sanoi ja katseli toisen hiuksia. Toki hänen katseessaan oli paljon ammattimaisuutta sillä olihan hän kiinnostunut kuinka hyvin toinen oli pitänyt hiuksistaan huolta. Hän kuitenkin käänsi katseensa pian pois ja vilkaisi kenkiään nopeasti. "Mulla on vähän alipukeutunu olo. Sun ois täytyny varottaa et ollaan menossa jonnekki hienoon paikaan", hän sanoi hymyillen hellästi eikä selvästikään ollut asiasta kuitenkaan mitään muuta kuin iloisesti yllättynyt. Hän antoi kätensä sipaista nopeasti miehen paitaa ennen kuin käänsi katseensa ulos taksin ikkunasta juuri parhaiksi kun se pysähtyi kadun varteen.