Rafael Wonchester

sisaruskatras:
Anastacia (31), Caleb (28), Raiden (26), Ann-Mari (22), Judith (18), Noah (16)

vaivat:
- lääkeriippuvuus
- päihderiippuvuus
- anemia
- liikaunisuus
- delirium, sekavuustila, harhat
- ohra-allergia



"Gloomy morning and an aching throat,

Who asked to go sleep without clothes.



Give me your mercy,

Be my Rafael's angel."



Rafael on kaukana enkelistä, itse asiassa miestä on suorastaan mahdoton verrata noihin siivekkäisiin, maagisiin taikaolentoihin, jotka kenties Jumalan luomuksinakin tunnettiin. Vanhempiensa huumorintajua lienee kyseenalaistaminen siinä missä mies itse koettaa yhtenään kehitellä itselleen uusia lempinimiä, jotka enkelimäisten olentojen sijaan toisivat mieleen pelkoa ja kunnioitusta, tai edes saisivat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.
Lähinnä tulisi kuitenkin sääliä miehen pikkuveljiä, jotka ovat kestäneet tämän holtitonta käytöstä, välinpitämättömyyttä ja huoletonta alkoholin käyttöä, jonka yksi pikkuveljistä otti elämäntavakseen hänen esimerkkiään seurattuaan.

Rafael on aina ollut luonteeltaan pahaisen pojankoltiaisen kaltainen. Hän ei ole ottanut vanhempiensa moitteita kuuleviin korviinsakaan vaan on antanut niiden valua toisesta korvastaan sisään ja suoraan toisesta ulos juostessaan kohden uusi seikkailuja, tuttuja hylättyjä arvosanoja ja nerokkaita pilailusuunnitelmia.
Ja sen kyllä huomaa hänestä yhä. Ulkonäkökin jo kertoo, että vanhempia on kuunneltu hieman liian vähän ja nyrkkien annettu puhua näidenkin edestä.

Rafael on loukannut itsensä niin henkisesti kuin fyysisestikin useampaan otteeseen, mutta kai se on perheen esikoiselle aivan normaalia. Esikoiset kokevat kaiken ensimmäisenä ja opettavat sen jälkeen kaiken tarpeelliseksi näkemänsä nuoremmille sisaruksilleen.
Rafaelilla ei ollut opettaa näille muuta kuin se, kuinka paikata suuria, vuotavia avohaavoja sillä, mitä taskunsa pohjista löytää.
Liekö siis ihmekään, että vanhempansa passittivat pojan psykologin puheille tämän tultua kotiin käsi ja toinen jalka paketissa, hurjassa laskuhumalassa. Se ilta jätti jälkeensä muun muassa yhäkin kolottavan ja silloin tällöin kipua säteilevän polven ja pitkän arven oikeanpuoleiseen käsivarteen.

Rafael on kokenut kenties kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, jotka vain yksittäinen ihminen voi kokea, siinä missä jatkuva alkoholinkäyttö on jättänyt jälkeensä päihderiippuvuuden, josta eroon yrittäminen johtaa oitis sekavuustilaan, jonka aikana hän ei tiedä missä on, ei näe eikä ajattele selkeästi ja näkee mitä eriskummallisempia harhanäkyjä. Samaan johtaa myös useiden tappeluiden ja tapaturmien myötä saatujen kipulääkkeiden ja muiden vastaavien lääkeaineiden käytön vähentäminen.
Hän pärjää ilman viinaa ja lääkkeitä kenties pari päivää ilman deliriumin oireita, muttei yhtään pidempään. Jo suhteellisen pieni annos alkoholipitoista juotavaa tai muutama pillerikin auttavat harhoja katoamaan ja selkeyttävät hänen maailmankuvaansa.
Nikotiiniriippuvuus on tuonut tullessaan epäilyt mahdollisesta keuhkosyövästä, mutta Rafael omaa yhä teini-ikäisen pojan itsepäisyyden ja järjettömyyden eikä näin ollen suostu tutkimuksiin noin vain, ellei 'katso hyötyvänsä niistä jotenkin merkittävästi, esimerkiksi rahallisesti'.

Liikaunisuuteen ja satunnaiseen torkahteluun johtavat pitkät baari-illat ja pääosin niiden aiheuttama unirytmin muutos. Rafael saattaa herätä kolmelta iltapäivällä ja käydä nukkumaan samaan kellonaikaan aamuyöstä siinä missä on päiviä, jolloin hän herää aamuneljältä ja painelee pehkuihin iltakuuden aikoihin.

Rafaelia parhaiten kuvaavat luonteenpiirteet huolettoman asenteen lisäksi lienevät; helposti ärsyyntyvä, tunteensa peittävä, elämänsä hukkaan juonut, hidasälyinen (mutta tarpeeksi nopea soittaakseen koskettimia, mikä onkin kaiketi yksi niistä harvoista asioista, joissa hän on oikeasti hyvä).







Rafael ei ole ulkoisestikaan mikään jokaisen äidin ylpeyden aihe eikä se herraa ole toisaalta koskaan häirinnyt. Hän on pienestä pitäen koettanut olla erilainen, omanlaisensa, mutta vanhempansa eivät oitis moisiin suostuneet vaan leikkauttivat pojan hiukset lyhyiksi kerta toisensa jälkeen, käyttäen parturikäyntejä myös rangaistuksina, kenties ainoina joita poikaan edes käyttivät.
Kuten monien muidenkin, myös Rafaelin tapauksessa teini-ikä oli ratkaiseva etappi itsensä löytämisen kannalta ja salaa nuorukainen onnistui 16-vuotiaana hankkimaan myös ensimmäisen tatuointinsa, jonka jälkeen niitä onkin kertynyt vähintäänkin yksi vuodessa.
Lävistyskorut onnistuivat myös kiehtomaan miestä siinä määrin, että parinkymmenen vuoden ikään mennessä hänellä oli niitäkin jo kaksi, alahuulessaan vasemmalla ja oikealla, pari vuotta myöhemmin ilmestyi yksi myös keskelle alahuultaan. Korvakoruja on tasan kaksi, joissa kumpaisessakin reippaan 10 millimetrin venytys.
Sanottakoon siis, että parhaimmillaankaan Rafael ei onnistu vakuuttamaan ketään siitä kuinka ’vastuullinen, yli kolmekymppinen’ mies onkaan.
Kulmakarvoilleen hän heitti hyvästit vasta joitain vuosia sitten ja ryhtyi piirtämään ne itse, aluksi lähinnä ylimääräistä aikaansa tappaakseen, sittemmin jo tyylinsä vuoksikin.

Yli kolmikymppiseksi Rafaelia on vaikea uskoa senkin vuoksi, että mies on vain noin 169 senttimetriä pitkä, muttei se koskaan ole estänyt häntä kovistelemasta nuorempiaan siinä missä suurempiaankaan eikä pituutensa todellakaan estä häntä haastamasta riitaa. Selvin päin mies onnistuu välistä jopa voittamaan tappeluita, humalassa tai lääkehuuruissa se käy jo hieman vaikeammaksi ja Rafael on usein se tappelun osapuoli, joka konttaa kotiin silmä mustana ja verta yskien.
Ruumiinrakenteensa puolesta hän on jotain jäntevän ja laihan väliltä, sillä lihaksia kyllä löytyy, vaikkei häntä varsinaisesti voi lihaksikkaaksikaan nimittää. Siihen vaikuttanee myös hänen hartioidensa leveys, joka jää säälittävän pieneksi ja mies joutuu usein puhisemaan vihaansa kohdatessaan itseään isokokoisempia ja harteikkaampia naisiakin.
Kasvonsa ovat ohuet ja ihonsa vaalea. Silmänsä yllättävää kyllä ruskeat, kelmeänruskeat. Tai kuten mies itse niitä kuvailee; paskanruskeat.

Mitä pukeutumiseensa tulee, mustat farkut, t-paita ja nahkatakki kelpaavat herralle aivan hyvin. Eniten aikaa aamuisin vie kenties luonnonkiharoiden, mustien, hartioiden yli ylettyvien hiusten suoristaminen, kulmien piirtäminen ja meikkaaminen yleensäkin.
Kengiksi kelpaavat joko maiharit, tennarit tai skeittarit. Kaikin puolin mies kuitenkin koettaa esittää olevansa nuorempi kuin mitä onkaan ja yleensä myös onnistuu siinä, kenties lyhyydestä on siis jotain hyötyäkin eikä Rafael joudu myöntämään kovaa vauhtia lähestyvää keski-iän kriisiään.





Rafael syntyi perheensä esikoiseksi ja sai kenties alkajaisiksi hieman enemmän huomiota kuin tulevat sisaruksensa syntymänsä jälkeen saivat, perheen kasvaessa rahahuoletkin kasvoivat eikä vanhempien energia enää riittänyt jokaisesta kakarasta huolehtimiseen.
Ei sitä tosin parin vuoden jälkeen riittänyt enää Rafaeliinkaan ja hän sai ensimmäisenä lapsena opetella alkoholin, tupakoinnin ja muut elämän suuret salaisuudet yksinään ja ilman omaa suojelusenkeliä vastoinkäymisiäkin ilmaantui enemmän kuin viisi vuotta nuoremmalla pikkuveljellä, jonka ’sivistämisen’ Rafael otti omaksi tehtäväkseen siinä, missä nuoremmat sisarukset ja veljesten välissä syntynyt sisko jäivät pääosin huomiotta.

Jos puhutaan hetki Rafaelin heikoimmasta elämänalasta, opiskelusta, se ei hänen osaltaan koskaan sujunut hyvin ja kun hän 14-vuotiaana tutustui alkoholin ihmeelliseen maailmaan, ei paluuta koulun pariin enää ollut. Poika erotettiin jokaisesta kaupungin koulusta johon hän hakeutui sosiaaliviranomaisten painostuksesta, joten lopputodistustakaan ei käteen jäänyt kun hän 18-vuotiaana lähti kotoaan maailmalle, taskussaan 20 puntaa ja selässään yksi vajaasti täytetty reppu. Lapsiaan huonosti kohdelleiden vanhempien esikoisena Rafael oli tottunut siihen, että kaikki täytyi tehdä itse, kaikki täytyi opetella itse eikä kotoa lähteminen näin ollen saanut hänet pelkäämään. Pikemminkin hän oli onnellisempi kuin koskaan aiemmin saadessaan vihdoin täydellisen määräysvallan omasta elämästään.
Kauas hän ei kuitenkaan pötkinyt vaan vietti ensimmäiset kuukautensa kaduilla, kunnes päätyi erinäisten jengiläisten keskuuteen ja tienasi sopivasti rahaa pitääkseen itsensä hengissä. Tai pikemminkin pitääkseen itsensä pikkupäissään. Varaa yksiöönsä hänellä oli vasta 24-vuotiaana, kun hän sai töitä pienestä lähikaupasta ja onnistui parin vuoden kuluttua myös tunkemaan itsensä kosketinsoittajaksi bändiin.

Ongelmat eivät kuitenkaan siihen loppuneet. Alkoholiongelmia hänellä oli ollut jo teini-iästä saakka ja nyt ne olivat muuttuneet lähestulkoon riippuvuudeksi. Lääkeriippuvuus häneen iski vasta 26 vuode iässä, kun hän päätyi baaritappeluun ja mursi jalkansa, saaden lääkärin määräyksestä kipulääkkeitä, joita otti hieman turhankin usein ja joita sittemmin saa muutamien muiden lääkeaineiden ohessa hankittua pimeästi.

Lääkkeiden tai alkoholinkäytön vähentäminen tai yksinkertaisesti niiden käyttäminenkin aiheuttavat Rafaelille nykyään sekavuustilan, joka vaikuttaa hänessä seuraavasti;
- hän ei pysty kohdistamaan huomiotaan yhteen asiaan vaan ajatuksensa ovat sekavia ja puheensa usein harhailevaa
- saattaa tulkita ympäristön tapahtumat väärin ja kokea aistiharhoja ja harhaluuloja
- ajan ja paikantajunsa on häiriintynyttä eikä mies välistä tiedä missä mennään, missä hän on tai välttämättä edes kuka hän on
- saattaa välistä pelätä omaa varjoaan, kiihtyä normaaliakin helpommin tai vain yksinkertaisesti tuijottaa eteensä lamaantuneena, todellisuuden täydellisesti unohtaneena
- hermostonsa toiminnan kiihtymisen vuoksi hän saattaa hikoilla, sydämensä hakata tuhatta ja sataa, verenpaineensa ja ruumiinsa lämpötila kohota ja silmiensä mustuaiset laajentua