Nimimerkki: Shaido
Kokemus: Olen harrastanut foorumiropetusta noin 9 vuotta, aloitin englanninkielisellä pelailulla ja siirryin vähitellen suomalaisiin peleihin, jotka ovat enimmäkseen fantasiaroolipelejä. Tällä hetkellä pelaan myös Yume no Hatessa ja Chénevaliessa. Hahmoni tuppaavat jostakin syystä olemaan homoja heti kättelyssä, joten luonnollisesti kiinnostus heräsi tämänkin pelin suuntaan.
Pelinäyte: Oli aurinkoinen, kuuma päivä. Fingal ei juurikaan pitänyt kuumista päivistä, mutta ei se niin paljoa haitannut, että hän olisi siitä valittanut. Pieni mies ei oikeastaan koskaan valittanut mistään, mihin hänellä ei ollut mitään vaikutusta. Jotkut asiat vain olivat, eikä sille voinut mitään. Valittaminen ei muuttanut asiaa miksikään.
Fingal oli lähtenyt lenkille aikaisin, mutta vaikka kello ei ollut vielä edes kahdeksaa, olo tuntui kuumalta ja aurinko paahtoi hänen niskaansa. Mies mietti, pitäisikö seuraavana aamuna läheä vielä aikaisemmin. Niin, ettei aurinko ehtisi nousta ennen kuin vasta loppumatkasta. Nyt mies kuitenkin juoksi puolimatkassa reittiään, joka kiersi metsikköä ja kaartuisi pian takaisin kotiin päin. Mies kääntyi mutkasta ja oli kompastua omiin jalkoihinsa, kun hänen edessään näkyi makaavan verinen mies. Hän tuijotti miestä säikähtäneenä, sydänalaansa pidellen, kunnes toipui pahemmasta säikähdyksestä ja astahti hieman eteenpäin. Oliko mies kuollut? Fingal ei tiennyt. Hän meni varovasti lähemmäs ja tökkäisi hieman kenkänsä kärjellä keskellä tietä makaavaa henkilöä. Kuului kivusta kertovaa voihkintaa, joten verinen mies oli vielä hengissä.
”Odottakaa, soitan ambulanssin”, hän sanoi kiireesti ja näppäili hälytyskeskuksen numeron.
Hahmon tiedot
Nimi: Fingal Miller
Lempinimet: -
Ikä: 26, syntymäpäivä 4.1.
Sukupuoli: Mies
Seksuaalinen suuntautuminen: Bi, tosin enemmän miehiin päin.
Ammatti: Floristi, puutarhuri
Perhe: Isä: Fergus Miller, 55 v.
Äiti: Leslea Miller, 55 v.
Kaksoisveli: Tamhas ”Thomas” Miller, jonka vaimo on Vivianne Miller, 24 v.
Siskot: Siusan Miller, 24 v, Nathaira Miller, 15 v.
Luonne: Fingal on melko hiljainen ja sulkeutunut skottimies, mutta ujoksi häntä ei voi kuitenkaan luokitella. Mitä enemmän häntä oppii tuntemaan, sitä mukavamman juttukumppanin hänestä saa. Mies on melko rauhallinen eikä vihastu helposti. Hän pyrkii kätkemään negatiiviset vihan tunteensa hiljaisuuteen. Hän mieluummin poistuu riidan keskeltä kuin korottaa ääntään, sillä hän ei pidä kovasta metelistä tai huutamisesta. Fingal ei oikein osaa pukea tunteitaan sanoiksi, mutta hänen silmänsä ja muut eleensä paljastavat yleensä hänen ajatuksensa. Mies näyttää tunteensa ennemmin eleillä ja teoilla kuin sanoilla.
Fingal ei kuitenkaan ole mikään täysin umpisulkeutunut persoona. Hän naurahtelee silloin tällöin ja hymyilee usein, varsinkin tehdessään rakastamaansa työtä tai jotakin muuta, mistä pitää. Mies rakastaa klassista musiikkia ja viihtyy paljon luonnon lähellä. Hän tavoitteleekin rauhaa ja harmoniaa elämäänsä, mutta silloin tällöin hänessäkin herää halu tehdä jotakin radikaalia ja pitää hauskaa. Hän käykin paikallisissa baareissa silloin tällöin hieman ”tuulettumassa” ystäviensä seurassa – tai miksei yksinkin.
Fingal on tarkka ja huolellinen asioissa, mitä tekee. Hän pitää kotinsa siistinä, mutta joskus hän saattaa unohtaa esimerkiksi vaatteita lattialle. Kun näin pääsee tapahtumaan, mies sättii mielessään itseään huolimattomuudestaan. Skottimies on myös melko vainoharhainen persoona. Hän pohtii salaliittoteorioita ja jos hänellä on rakastaja, hän pelkää menettävänsä tämän jollekulle toiselle. Vaikka hän onkin melko hiljainen, on mies silti omistava, mustasukkainen ja ennemmin jättää rakkautensa kohteen kuin tulee itse jätetyksi. Siksi hänen onkin vaikea löytää itselleen pitempiaikaista kumppania, sillä hänen luottamuksensa toisiin ihmisiin on melko heikkoa. Fingal on sitä mieltä, ettei oikeaa rakkautta ole olemassakaan. Mies on melko kilpailuhenkinen ja rakastaakin myös urheilun seuraamista.
Ulkonäkö: Toisin kuin kaksoisveljensä Tamhas, Fingal on melko lyhyt, pieni ja milteinpä siro. Hänellä on pituutta vain noin 155 cm, mikä onkin aiheuttanut hänelle monenmoista päänvaivaa niin perheen sisällä kuin ulkopuolella. Joskus hänen äitinsä onkin puoliksi leikillään sanonut, että Fingalin olisi pitänyt syntyä tyttönä eikä poikana. Vaikka Fingal on pieni ja sirohko, jokapäiväinen työnteko on muovannut hänelle mukiinmenevät lihakset. Hän ei siis ole mikään kukkakeppi, vaikka vaatteet piilottavatkin suurimman osan hänen lihaksistaan. Hän pukeutuu maanläheisiin väreihin ja pitää melko väljistä, mutta hyvin istuvista vaatteista. Hänelle on tärkeää, että vaatteissa pystyy liikkumaan hyvin. Liikkumista hän rakastaakin paljon, sillä hänet voi usein nähdä lenkkeilemässä, ratsastamassa tai vaikkapa uimassa. Liikunta on aina ollutkin hänen vahvin lajinsa koulussa. Sen ansiosta hän on hyvässä kunnossa ja näyttää ikäistään hieman nuoremmalta. Kesäisin hän on aina päivettynyt ja tekee mielellään puutarhatöitä ilman paitaa. Shortseja hän ei kuitenkaan koskaan pidä, sillä hänen molemmissa jaloissaan on melko pahan näköiset paloarvet, jotka peittävät suurimman osan hänen reisistään ja sääristään. Uimaan mennessäänkin hänellä on yllään polviin asti ylettyvät shortsit, mutta ne eivät tietenkään peitä säärien palojälkiä. Hän omistaa myös muutaman kiltin, mutta ei koskaan käytä niitä. Syynä lienee juuri jalkojen arvet.
Fingalilla on tummanruskeat, hieman kiharat hiukset ja pähkinänruskeat silmät, joissa on usein ystävällinen ja rauhallinen katse. Hänen hiuksensa ylettyvät miltei alaselkään ja hän pitää niitä yleensä kiinni. Usein hän pitää myös otsapantaa tai huivia, jotta karanneet kiharat eivät tulisi hänen kasvoilleen. Hänen nenänsä on melko pieni ja huulet melko kapeat ja kalpeat. Hänellä on leuassaan pieni luomi, josta hän ei juurikaan pidä, mutta on antanut sen kuitenkin olla siinä. Hänen kasvonsa ovat hieman pyöreähköt ja ystävällisen oloiset.
Historia: Fingal syntyi nuorempana kaksosena Skotlannissa Bowmoren kaupunkiin, jossa hänen isänsä ja äitinsä yhä asuvat. Hän sairasti lapsena melko usein ja olikin heikossa ruumiin voimissa elämänsä ensimmäiset 10 vuotta. Kun hän aloitti ulkona liikkumisen ja tervehtyi – toisin sanoen, kun hänen äitinsä viimein antoi hänen juosta vähän vapaammin – hänen yleiskuntonsa alkoi muuttua parempaan suuntaan. Hänen kaksoisveljensä Tamhas oli aina heistä se vahvempi ja perheen ylpeys. Fingal tunsi aina jäävänsä kakkkoseksi veljensä rinnalla ja nykyäänkin hän pitää itseään vähempiarvoisena kuin veljeään. Tamhas ei omalla käytöksellään helpottanut lainkaan Fingalin oloa, vaan kiusasi veljeään tämän heikkoudesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi, koska tämä oli helppo kiusattava. Fingal kuitenkin pysyi ystävällisenä ja kilttinä lapsena, padoten sisällensä kaiken kaunan ja vihan, mitä tunsi veljeään kohtaan. Ehkä juuri Tamhasin vaikutuksesta hän on oppinut olemaan hiljaa tunteistaan tai pahasta olostaan. Vanhemmat eivät osanneet puuttua kiusaamiseen, sillä Tamhas ei tehnyt sitä näiden nähden. Jos Fingal kanteli, Tamhas kiisti tapahtuneen ja Fingalia pidettiin valehtelijana ja huomionkipeänä. Tamhas myös ”rankaisi” veljeään kantelusta, joten Fingal oppi pitämään suunsa kiinni tunteistaan.
Fingal oli nuorena melko yksinäinen poika, mutta kun hänen vanhempansa lähettivät hänet pojille suunnattuun sisäoppilaitokseen (Fingalin itsensä toiveesta), pois Tamhasin ulottuvilta, alkoi hän pikkuhiljaa avautua ja saada ystäviä. Tuolloin hän oli 16 -vuotias. Hän menestyi koulussa melko mukiinmenevästi, mutta ei koskaan ollut mikään huippuälykäs. Hänen kiinnostuksen kohteenaan oli luonto, kukat ja kasvit. Sisäoppilaitoksessa hän myös rakastui ensimmäisen kerran ikäiseensä poikaan, huonetoveriinsa, jonka kanssa hän seurusteli salassa noin vuoden verran. Huonetoveri kuitenkin rakastui tyttöön ja Fingal erkaantui tästä entisestään, kun palasi kotiin lomille. Tamhas ei pitänyt siitä, että Fingal oli iloisempi ja avoimempi kuin ennen. Hän myös sai selville, että tämä oli seurustellut miehen kanssa. Tamhasin kiusaaminen oli nyt paljon fyysisempää ja intiimimpää. Tamhas joi paljon nuoresta iästään huolimatta ja kerran humalapäissään tunkeutui itseään heikomman veljensä huoneeseen. Fingal ei ole kertonut koskaan, mitä huoneessa tapahtui, mutta tuon yön jälkeen hänen jaloissaan oli palovammat, jotka eivät ole tähänkään päivään mennessä kadonneet. Heti sen jälkeen, kun hän oli käynyt koulun loppuun, hän muutti Edinburghiin ja opiskeli siellä itsensä floristiksi ja puutarhuriksi. Hän ei vieraillut kotonaan paljoakaan eikä mennyt veljensä häihin. Nuorimmalle siskolleen hän kirjoittaa joskus kirjeitä ja puhuu usein äitinsä kanssa puhelimessa, mutta pysyy itsepintaisesti poissa Bowmoresta.
Ollessaan 20, Fingal rakastui naiseen. Heillä meni hyvin noin kaksi vuotta, kunnes tämäkin rakkaus kuoli naisen jättäessä hänet toisen miehen takia. Fingal paneutui puutarhaopintoihinsa eikä seurustellut vuoteen, mutta sitten rakkaus jälleen koitti amerikkalaisen herrasmiehen taholta, joka vei hänet mukanaan Amerikkaan. Heillä meni hyvin puolen vuoden verran, mutta sitten paljastui, että mies olikin naimisissa eikä halunnut jättää vaimoaan. Tässä vaiheessa Fingalin usko rakkautteen lopahti eikä hän sen jälkeen ole seurustellut kenenkään kanssa paria viikkoa kauempaa. Nyt hän asuu Sunnywavesissa ja hoitaa eri talouksien puutarhoja ja on osa-aikaisesti töissä eräässä kukkakaupassa. Hän asuu rivitalossa, jossa hänen takapihansa on myös pieni puutarha.
