Uusia tuttaviako?

Fumi hieroi ohimoitaan ja asteli kahvilaan sisälle. Hän oli varmaankin ensimmäinen ihminen jolla oli pieni krapula ilman että joi itse mitään. Eilinen päivä oli melkein kokonaan hämäränpeitossa. Viimeinen muisto mitä hänellä oli eilinen iltapäivä jolloin eräs tuntematon mies oli koettanut ahdistella häntä. Hän oli panikoinut ja Kiki oli noussut esiin. Toinen oli ilmeisesti siis pitänyt hauskaa koko yön sillä hän tunsi olonsa väsyneeksi. Hän asteli tiskille ja tilasi itselleen yhden ison teemukillisen. Hänen hiuksensa olivat ponnarilla ja hänen kasvoillaan oli sirot mustasankaiset silmälasit. Yllään hänellä oli tummat farkut sekä tumman violetti hivenen löysähkö villapaita jossa oli iso löysä kaulus. Hän kiitti saadessaan mukin ja maksoi sen. Fumi sipaisi hiuksiaan ja asteli ikkunan vierellä olevan pöydän ääreen. Hän kaivoi esiin kirjan laukustaan ja laski sen pöydälle uppotuen paksun kirjan pauloihin hörppiessään teetä ja tuntiessaan kuinka särkylääke jonka hän oli aamulla ottanut alkoi vaikuttaa.

//Drev ja Thon tänne : p//

Agathon oli herännyt aamulla karseaan krapulaan. Päivän ensimmäinen ajatus oli ollut vessaan juokseminen ja sinne hän oli suunnannutkin, nopeasti juosten, oitis istumaan noustuaan. Seuraava ajatus vatsalaukun tyhjentämisen ja hampaiden pesun jälkeen oli tietysti se tavallinen; kahvin keittäminen. Kahvi vei pääkipua ja rauhoitti mukavasti lämpimyydellään. Kaappinsa olivat kuitenkni tyhjät eikä kahvinpuruja ollut nimeksikään, joten basisti oli saanut oitis suunnata kulkunsa kohti lähintä kahvilaa.
Kaupassa käyminen oli jotain, mitä hän ei nyt todellakaan jaksanut edes harkita ja niinpä vaaleaverikkö oli sonnustautunut vaaleisiin farkkuihin, harmaaseen t-paitaan, vetoketjulliseen, mustaan huppariin ja mustaan, keskipitkään pipoon, jonka suojiin hän nyt hautasi krapulaiset kasvonsa samalla kun kiskoi vielä hupparin huppuakin kasvojaan suojaamaan. Takkuisina vaaleine hiuksineen, riutuneen näköisine kasvoineen ja tummine silmänalusineen hän todennäköisesti näytti niin darraiselta kuin ihminen vain saattoi näyttää!

Agathon astui kahvilaan ja tiskin eteen, tilaten oitis itselleen ison kahvin ja leivän. Hänen oli pakko saada syötyä jotain vaikka olisikin oksentanut sen ulos, vatsansa suorastaan huusi tyhjyyttään.
Siinä odotellessaan Thon käänteli päätään kipeästä niskastaan huolimatta, mutta sen johdosta irvistellen, ja koetti etsiä itselleen istumapaikan. Täyttä ei ollut ja toisaalta hän ei kaivannut juttuseuraa, mutta piru tuo muuan poika näytti tutulta! Mistä helvetistä hän toisen tunsi!?
Noh, krapulakaan ei estänyt Thonia ottamasta selvää ja kahvinsa ja leipänsä maksettuaan ja ne saatuaan hän suuntasikin hieman haparoivat ja kärsivät askeleensa tuota ikkunapöytää kohden, laskien kantamuksensa poikaa vastapäätä, istuutumatta edes toiselta lupaa kysymättä. Hän laski kätensä pöydän pinnalle ja siirsi mietiskelevän katseensa toiseen.
"Mä muistan sut jostain..", Thon hymähti ja nyökytteli pienesti päätään. Lähietäisyydeltä toinen näytti vieläkin tutummalta kuin kauempaa.. Hetken kuluttua muistot palasivat hitaasti ja epäselvinä hänen mieleensä, mutta vaaleaverikkö ei voinut olla huudahtamatta vaimeasti - koska päähänsä koski -;
"Mehä nähtii eilen! Miten mä en muistanu sua..?"

Fumi kohotti katseensa hivenen säpsähtäen kun joku laski tavaransa hänen pöydälleen. Hän kohotti katseensa mieheen ja katseli toista hetken aikaa kurtistaen kulmiaan kevyesti. Uhkaavan näköinen mies kertoi muistavansa hänet jostain. Hän kohautti olkiaan hivenen. "No sinä et näytä tutulta", hän totesi vain ja laski katseensa takaisin kirjaansa. Hän toivoi että toinen lähtisi pois mutta mies oli selvästi päättänyt jäädä. Miehen seuraavat sanat saivat hänet jähmettymään kuitenkin paikoilleen. Hän nielaisi ja kohotti kupin huulilleen. Nuorukainen pudisti sitten päätään hivenen. "En mä oo suhun törmänny. Eilen tai koskaan muulloinkaan", hän totesi nopeasti hiljaisella äänellä ja veti kirjan kasvojensa suojaksi. Ehkä toinen olisi ollut myös niin humalassa että luulisi vain erehtyvänsä. Hän vilkaisi nopeasti kirjan ylitse miestä joka oli yhä siinä.

Hän laski kirjan kädestään ja kohotti kupin huulilleen ottaen siitä pitkän hörpyn. Toisin kuin hänen sivupersoonansa hän ei ollut sosiaalinen tai halukas tutustumaan jokaiseen vastaan tulevaan mieheen. Hän kietoi toisen käden ympärilleen ja käänsi katseensa ikkunaan koettaen litkiä teensä mahdollisimman nopeasti jotta voisi livistää pois ennen kuin toinen alkaisi väittää mitään muuta.

Agathon kurtisti kulmiaan. Eikö toinen todellakaan muistanut? Tämä ei ollut ollut läheskään yhtä humalassa kuin hän ja hänelläkin sentään oli joitain muistikuvia tallella!? Vai oliko hän ollut niin surkeaa seuraa, ettei toinen tahtonut edes muistaa häntä?
Kaikesta huolimatta toisen hänelle antamata reaktio oli kaikkea muuta kuin mitä Thon oli odottanut, koska ainakin omien muistikuviensa mukaan hänellä oli ollut hauskaa siinä missä hänen illan seuralaisensakin oli nauttinut olostaan täysin siemauksin ja siitä huolimatta toinen väitti kiven kovaan jotain muuta.
Itse asiassa pian tämä jopa kielsi heidän tapaamisensa. Luuliko toinen todella, että hän uskoisi moisen selityksen!?
"No toi on jo selvä valhe!" Agathon syyllisti ja silmäili toista epäuskoisena, "Olinks mä oikeesti niin huonoo seuraa vai mikset sä haluu ees muistaa mua!?"

Vaaleaverikkö huokaisi ja laski katseensa alas kahviinsa. Ehkä hänen olisi oikeasti pitänyt mennä istuskelemaan yksinään johonkin pöytään. Tämä toisen kanssa käytävä keskustelu ja tämän oudot väitteet ainoastaan lisäsivät hänen krapulan myötä syntynyttä pääkipuaan eikä hän toden totta olisi tahtonut kiistellä itsestäänselvyyksistä tässä olotilassa. Vai olisiko hän oikeasti voinut vain sekoittaa toisen johonkuhun toiseen? Tuskinpa.. Hänellä oli kyllä huono muisti ja hän oli juonut aika paljoltikin, mutta toisen kaltaista nuorukaista oli vaikea unohtaa!

Fumi kohotti katseensa toiseen ja huokaisi. "No en minä tiedä oletko huonoa vai hyvää seuraa kun en ole kanssasi aikaa viettänyt. Ja se on totuus", hän totesi sitten ja kohautti olkiaan. Hän nosti kupin taas huulilleen ja katseli toista hivenen. Hän sulki kirjansa ja työnsi sen laukkuunsa aikeissaan lähteä mahdollisimman pian. Hän laski kupin käsistään ja otti silmälasit päästään hieroen silmiään hetken aikaa väsyneenä. Hän haukotteli sitten makeasti ja loi toiseen hivenen varautuneen katseen ennen kuin nosti silmälasit taas kasvoilleen. Olisihan hän voinut leikkiä toisen mukana ja sanoa tavanneensa miehen mutta sitä hän ei kuitenkaan aikoisi tehdä. Ei todellakaan. Olisi siinäkin keskustelu. Hän vihasi myöntää vieraille sivupersoonastaan eikä sitä mielellään tekisi. Olihan se mielenterveys ongelma siinä missä mikä tahansa muukin. Hän kohotti kupin huulilleen ja joi sen tyhjäksi.

"Oli mukava tavata mutta taidan lähteä nyt", hän sanoi ja alkoi keräillä tavaroitaan. "Ja usko nyt pois en ole tavannut sinua koskaan aikaisemmin. En edes tiedä nimeäsi", hän totesi ja hymyili kohteliaasti.