Nimi: Tristan Reece
Ikä: 23
Syntymäpäivä: 9.11
Sukupuoli: mies
Pituus/paino: 172cm/53kg
Seksuaalinen suuntautuminen: bi-seksuaali
Siviilisääty: sinkku
Kansalaisuus: kotoisin Iso-Britanniasta, Walesista
Ammatti: opintonsa keskeyttänyt opiskelija
Perhe: isä on kuollut, alkoholismista kärsivä äiti sairaalahoidossa, ei sisaruksia
Luonne: Pojasta ei välttämättä näe ulospäin että hän kärsii vakavanlaatuisesta masennuksesta. Pojalla on vuosien mittaan ollut useitakin eri lääkityksiä lievittämään masennuksen oireita mutta joka ikinen kerta Tristan on lakannut ottamasta lääkkeitään. Tristanilla on myös jo useamman vuoden ajan ollut jonkinlainen pakonomainen tarve satuttaa itseään, sillä kivun tunne saa hänet tuntemaan että hän on elossa. Poika on maannut sairaalassa niin alkoholimyrkytyksen, auki viillettyjen ranteiden kuin lääkkeiden yliannostuksenkin takia. Pojan jättäminen yksin on aina riskialtista sillä jäädessään yksin hän saattaa tehdä lähes mitä tahansa. Tristanin lähelle ei myöskään tulisi jättää mitään teräviä esineitä sillä hän hyvin varmasti päätyy vain satuttamaan itseään.
Tristanin puhe on hiukan vajavaista sillä menneisyydessä tapahtuneen, itseaiheutetun onnettomuuden myötä pojan äänihuulet vaurioituivat siinä määrin että Tristan joutui opettelemaan puhumisen taidon uudestaan. Hän puhuu lyhyillä lauseilla ja esimerkiksi nälästään poika ilmoittaa osoittamalla joko vatsaansa tai suutaan. Tristan käyttää muutenkin paljon eleitä ja ilmeitä kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa ja silloin tällöin myös erilaiset piirrokset ja käsin kirjoitetut viestit saavat käydä puhumisen sijasta.
Tristan ei varsinaisesti pelkää muita ihmisiä mutta hän pysyy mieluummin hiljaa kuin puhuu muiden kanssa. Vieraiden ihmisten läsnäollessa nuorukainen menee täydellisesti lukkoon eikä saa minkäänlaista sanaa suustaan. Rakastumisen tunnetta Tristan ei ole kokenut kertaakaan elämässään. Toisaalta, hän ei välttämättä edes tietäisi millaista on rakastaa toista ihmistä.
Ulkonäkö: Tristan on mieheksi todella laiha ja kevytrakenteinen. Alipainoakin löytyy sillä nuorukainen ei aina ole osannut syödä kunnolla. Käsivarret ja varsinkin jalat ovat joidenkin mielestä lähes sairaalloisen hoikat, joita pojan käyttämät ihonmyötäiset, tiukahkot farkut vain korostavat. Myös Tristanin lantioluut ja selkärangan nikamat pistävät selvästi esiin. Hiukset ovat tummanruskeat, lähes mustat mutta sieltä täältä pistää esiin vaaleita raitoja. Parempina päivinä Tristan pörröttää hiuksensa mutta tavallisimmin ne valuvat pojan hartioille paksuna verhona. Silmät ovat tummat, jota Tristan korostaa entisestään tummalla silmämeikillä. Iho on lähes sairaalloisen kalpea ja pojan molemmat käsivarret ovat vanhojen, itseaiheutettujen viiltojälkien peitossa. Tristanin iho palaa herkästi liiallisen auringonpaisteen yhteydessä joten poika pukeutuu kesäisin tavallisesti pitkähihaisiin paitoihin.
Tristan ei juuri välitä siitä minkälaisia vaatteita päälleen pistää. Tosin pojan luonteelle ominaisesti väriskaala noudattaa pääasiassa melko tummaa linjaa. Tavallisimmat vaatteet ovat erilaiset t-paidat ja ihonmyötäiset farkut mutta myös pitkähihaiset ja pitkäkauluksiset villapaidat käyvät, varsinkin viileillä syysilmoilla. Kenkinä Tristan käyttää mieluiten tennareita, skeittikenkiä tai tavallisia lenkkareita. Erilaiset kaulakorut ja rannerenkaat ovat myös lähes jokapäiväisiä asustuksia.
Menneisyys: Tristanin menneisyys ei todellakaan ole ollut minkäänlaista ruusuilla tanssimista, näin kliseisesti sanottuna. Poika ei ole koskaan tavannut isäänsä ja hänet otettiin pois äidiltään heti syntymänsä jälkeen sillä lääkäreiden mielestä pahasta alkoholiongelmasta kärsivä äiti ei mitenkään olisi pystynyt elättämään lasta.
Tristan vietti ensimmäiset neljä ikävuottaan yhden sairaalan hoitajan perheen parissa. Kyseisellä hoitajalla oli itsellään kaksi pientä lasta miehensä kanssa mutta Tristan ei missään vaiheessa tutustunut heihin paremmin. Viisivuotissyntymäpäivänsä aattona poika järkytti kasvattivanhempiaan ensimmäisen kerran näiden löytäessä pojan huoneestaan, veriset sakset kädessään. Tristan oli onnistunut viiltämään toiseen käsivarteensa kaksi viiltoa, jotka eivät kuitenkaan pojan vanhempien onneksi olleet kovin syviä. He arvelivat kyseessä olevan vain yksittäinen tapaus eivätkä osanneet ajatella mihin se tulisi johtamaan. Tapauksen jälkeen Tristan alettiin toistuvasti löytää milloin veitsen, milloin saksien kanssa eivätkä vanhemmat voineet käsittää mikä nuorta lasta vaivasi.
Seitsemänvuotiaana Tristan karkasi ja päätyi parin päivän ulkona harhailemisen jälkeen lastenkodin portaille. Nälkäinen ja väsynyt lapsi ei pukahtanut sanaakaan lastenkodin pihamaalle saapuneen tädin kysellessä mistä poika oli tullut. Kasvattivanhemmat saivat pojan olinpaikan lopulta selville mutta tämä kieltäytyi palaamasta takaisin.
Lastenkodissa vietettyjen vuosien aikana Tristan on yrittänyt opiskella mutta melko kehnoin tuloksin. Poissaoloja kertyi enemmän kuin olisi ollut hyväksyttävää ja läksyjen tekemisen sijaan Tristan lukittautui lastenkodin WC-tiloihin luokkatiloista löytämiensä saksien kanssa.
18-vuotiaana Tristan saattoi pyyhkiä lastenkodin pölyt jaloistaan mutta huonon koulumenestyksen takia pojan oli äärimmäisen vaikeaa saada työtä eikä hänellä ollut myöskään ystäviä, joiden luona olisi voinut yönsä viettää. Tristan yöpyi pääasiassa kodittomien yömajoissa mutta myös läpi yön auki olevat nettikahvilat ja muut vastaavanlaiset tilat kävivät.
Lapsuudessa alkanut itsensä satuttaminen ei ollut kadonnut minnekään. Eräänä iltana Tristan meni niinkin pitkälle että hän viilsi kaulaansa syvän haavan ja olisi varmasti kuollut siitä aiheutuneeseen verenhukkaan ellei ohikulkija olisi hälyttänyt ambulanssia paikalle. Pojan äänihuulet kuitenkin vaurioituivat sen verran ettei puhekyky olisi enää entisensä. Sairaalan väki katsoi tarpeelliseksi pitää pojan tarkkailtavanaan ja kuntoutusjakson jälkeen Tristanin puhekyky palasikin, osittain ainakin.
Sunnywavesiin Tristan päätyi monien sattumien kautta. Hän ei enää pitänyt edellisestä kotimaastaan sillä siellä hän tuntui koko ajan olevansa vankina tai muuten jonkun tarkkailtavana. Eihän häntä kukaan varsinaisesti tuntenut mutta silti ajatus uudesta ympäristöstä sai hänet vaihtamaan maisemaa. Tristan on sittemmin onnistunut hankkimaan itselleen pienen ja kaikin tavoin vaatimattoman asunnon, joskin vuokranmaksun laita on vähän niin ja näin, mutta onneksi vuokraisäntä on reilu ja ymmärtäväinen vanhempi nainen.
Muuta:
-Joutui
Rhett Oliverin seksuaalirikoksen uhriksi 20-vuotiaana
-Rakastaa pörröisiä eläimiä, erityisesti koiria, kissoja ja marsuja
Pelaaja: Hijiri
Kuvissa: Bill Kaulitz
