Daniel hymyili ja katsoi toista, kuinka tämä vaipui puoliuneen.
"Käyn katsomassa Jeniä, tulen pian takaisin", pienempi kuiskasi ja suuteli Jensenin otsaa silittäen tämän hiuksia hellästi.
Kun poika nousi sängyltä hänen jalkansa tutisivat hieman. Ensimmäinen käteen osuva paita taisi olla pidemmän, mutta ei se kai haitannut, joten pienempi heitti sen päälleen taapertaen olohuoneeseensa katsomaan lemmikkiään, joka kyyhjötti toisessa nurkassa mutustaen heinää. Hetken aikaa liilahiuksinen leperteli kanille, kunnes koki väsymyksensä tarpeeksi suureksi nukashtamiseen.
Dan käpertyi toista vasten ja nukahti lähes heti. Pää sydämen korkeudella kuunnellen sen sykettä.
